![]() |
||||||
|
Matinlompolon sukukirja Matinlompolon sukukirja ilmestyi vuonna 2008. Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäisessä kirjassa on sukutaulut ja toisessa sukuhaarojen esittely, sukuun liittyviä mielenkiintoisia kertomuksia, tarinoita ja elämänkertoja. Toisen kirjan lopussa on kattava hakemisto. Kirjan ensimmäisessä osassa on liki 800 sivua ja toisessa 320 sivua. Kirja tarjoaa suvun jäsenten yksittäisten elämäntarinoiden lisäksi mielenkiintoisen katsauksen alueen historiaan ja elämänmenoon kylissä. Sukukirjan tietojen kerääminen kesti useita vuosia. Tiedonlähteenä toimivat kirkonkirjat, rippikirjat ja arkistojen tarjoama materiaali. Sukukirja on myös erinomainen lahjaidea! Tältä
sivulta voit lukea myös korjauksia ja täydennyksiä kirjan
tietoihin.
Korjauksia ja täydennyksiä kirjan tietoihin Eljas
Mäntyranta VII
Eljas Vihtori Mäntyranta, s. 22.03.1931 Ylitornio, k. 28.12.2000
Rovaniemen mlk. VIII Ritva Marjatta Mäntyranta, s. 18.09.1957 Rovaniemen mlk (Vika). Puoliso: Jukka Antero Tuohino, s. 08.10.1957 Oulu. Avioliitosta ei lapsia. Puolison vanhemmat: Voitto Veli Tuohino, s. 29.06.1932 Oulu ja Sirkka Alice Tuohino, o.s. Lehtomäki, s. 02.01.1931 Oulu. Eljas Mäntyrannan vaiheita: Eeli (Eljas Mäntyranta) oli persoonana vaatimaton. Koskaan hän ei halunnut loistaa väkijoukossa, vaan oli pikemminkin oman tiensä kulkija. Aikuistuttuaan Eeli kulki töissä savotoissa, jossa hän tapasi vaimonsa Kertun. Kerttu teki töitä savottakeittiöissä, ja siinä kai se sitten kolahti se vanha sananlasku: ”Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta”… Vai miten lie? Avioliiton he solmivat keväällä 1957 ja syyskuussa he saivat ainokaisensa, Ritvan. Eeli ei muuttanut perheensä kanssa koskaan takaisin kotipuoleensa Ylitornion Vietoseen, vaan lähti sovinnolla Kertun matkaan päätyen Rovaniemen maalaiskunnan Misin kylälle, josta Kerttu oli syntyjään. Eelistä tuli kaivosmies. Hänen tiensä kulki Kärväsvaaran kaivokselle ja sen loputtua 60-luvun puolessa välissä hän meni uudempaan, Raajärven kaivokseen. Vuonna 1975 myös Raajärven kaivos veteli viimeisiään ja Eeli muutti perheensä kanssa Raaheen, jossa hän meni töihin Rautaruukin terästehtaalle, joka omisti myös Misin alueen kaivokset. Siellä hän oli varhaiseläkkeelle asti aihiontarkastajana vuoteen 1988. Tytär Ritva meni Raahen kauppa- ja porvarikouluun ja sai sieltä merkonomin paperit. Raahessa vaimo Kerttu oli töissä muun muassa ravintola Kumpeleessa. Työelämän jälkeen Eeli ja Kerttu paluumuuttivat takaisin Misiin, jossa riitti aikaa aktiivisille harrastuksille. Marjastus, kalastus ja pienriistan metsästys oli Eelin sydäntä lähellä. Eeli kuoli vaikeaan sairauteen 28.12.2000. Ritva jäi aluksi Raaheen ja toimi siellä postivirkailijana ja palkanlaskijana. Sitten hän muutti Ouluun 90-luvun alussa ja oli aikansa Postin palkanlaskija, kunnes iso valtionyhtiö ulkoisti palkkauksen työt Silta Oy:lle. Tämä taas lopetti Oulussa toimintansa ja nyt Ritva tekee Oulun kaupungille palkkoja määräaikaisena toimihenkilönä. Naimisiin Ritva meni aikuisena 3.12.1999. Mutta tässäkin varmaan toimi se vanha viisaus ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan”… Myös Eeli oli aikoinaan hyvä hiihtäjä, kuten serkkunsa Eero. Kuvaavaa ajalleen oli Lapin Kansan uutisointi 1.4.1964, jossa urheilusivulla luki kissankokoisin kirjaimin ja kolmella palstalla ”Mäntyranta kaksoisvoittaja Alatornion hiihtokisoissa”, mutta sen alapuolella hieman pienempänä kahdella palstalla ”Mäntyranta jätettiin toiseksi Misissä”. Tämä Misissä toiseksi tullut ei ollut Eero, joka siis urakoi Alatorniossa, vaan Eeli, joka sai näin hieman kunniaa serkkunsa ”siivellä”. Mainittakoon vielä, että alle 8-vuotiaiden sarjassa voittaja oli Ritva Mäntyranta. Tässä
lyhykäisyydessään Eelin, Kertun ja Ritvan vaiheita. Korjaus: Väinö Mäntyrannan syntymäpäivä Väinö Mäntyrannan syntymäpäivä on kirjassa erheellisesti 28.1.1936. Oikea aika on 28.9.1936.
Sukukirjan
tilaaminen
Postin
kautta kirjaa lähettää Tuomo Korteniemi (0400-560605).
|
|
|||||